Mikä itsemääräämisoikeus?

27.10.2017

Asunto ensin -periaate on ollut johtava asunnottomuustyön muoto Suomessa ja muualla maailmassa viimeisen vuosikymmenen ajan. Periaatteen soveltamisesta on annettu eri ohjeistuksia, joita päivitetään säännöllisin väliajoin vastaamaan asiakastyöstä nousevia tarpeita. Vuonna 2017 asumisen järjestämisestä laadittujen laatusuositusten yhtenä kärkenä on asiakkaiden valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden lisääminen asumiseen liittyvien palvelujen järjestämiseen liittyen. Asiakkaalla tulisi uusien laatusuositusten mukaisesti olla mahdollisuus vaikuttaa asumismuodon valintaan esimerkiksi hajautetun ja yksikkömuotoisen tai päihteettömän ja päihteet sallivan asumisen välillä.

Koti kaikille- hanke on tavannut kevään ja kesän aikana lähes sata erilaisissa asumispalveluissa asuvaa sekä asunnotonta henkilöä. Suurin osa tapaamisista on toteutettu pääkaupunkiseudulla olevissa asumisyksiköissä. Ryhmämuotoisten tapaamisten yhteydessä asukkaiden kanssa on käyty muiden aiheiden ohella keskustelua itsemääräämisoikeuden toteutumisesta asumisen suhteen.

Suurin osa ryhmiin osallistuneista asukkaista kokee, etteivät he ole voineet vaikuttaa nykyiseen asumismuotoonsa millään tavoin. Heidät on sijoitettu yksikköön eri syistä esimerkiksi päihteiden käytön takia. Muutama osallistujista toi esiin, että heille oli annettu mahdollisuus valita päihteettömän soluasumisen tai päihteet sallivan yksikön väliltä. Aktiivisen päihteiden käytön vuoksi he valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon. Päihteet sallivien yksikköjen välillä asukkaat eivät sitä vastoin ole voineet sijoituspaikkaansa vaikuttaa. Yksi asukas kertoi päässeensä toivomaansa yksikköön, koska oli usein vieraillut siellä tuttavansa luona ja tullut tutuksi henkilökunnan kanssa. Pienemmissä kunnissa asumisyksikkö oli valikoitunut sen perusteella, ettei muita vastaavia palveluja ole tarjolla. Kysyttäessä olivatko asukkaat päässeet katsomaan tulevaa asuntoaan etukäteen, ainoastaan yksi ryhmään osallistujista vastasi käyneensä asuntonsa ovella. Tavoitteena olisi kuitenkin myös tuetun asumisen yksiköissä toteuttaa mahdollisimman asukaslähtöistä asumisen mallia, jossa tulevat asukkaat pääsevät halutessaan tutustumaan kotiinsa ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan myös esimerkiksi seinien värimaailmaan yms.

Tällä hetkellä asukkaat eivät voi juurikaan itse vaikuttaa siihen, mihin jonoon heidät sijoitetaan vai sijoitetaanko ylipäätään mihinkään.

Useat tuetuissa asumispalveluissa asuvat asukkaat ovat jonossa hajasijoitettuihin asumisvaihtoehtoihin. He kokevat, että itsenäisiin asumismuotoihin odottaminen on rankkaa erityisesti päihteet sallivissa yksiköissä, mikäli tavoitteena on päihteidenkäytön vähentäminen. Tarjolla olevia asumisvaihtoehtoja on menetettyjen luottotietojen tai vuokrarästien vuoksi niukasti tarjolla. Useat asukkaat kokevat, että jonot hajasijoitettuihin asuntoihin ovat liian pitkät. Monet kertovat lisäksi ilmaisseensa halukkuutensa siirtyä itsenäisempiin asumisratkaisuihin, mutta heitä ei ole esimerkiksi puutteellisten asumistaitojen vuoksi asetettu jonoon. Muutama asukas kertoi vuosia sitten menettäneensä ”töppäilyjen” takia asuntonsa ja vaikka asuminen on viime aikoina sujunut hyvin, ei heille ole vuosia sitten sattuneista syistä tarjottu muita vaihtoehtoja nykyisen asumismuodon tilalle.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että itsemääräämisoikeus asumisvaihtoehtojen suhteen toteutuu Suomessa huonosti, mikäli henkilö on päihde- ja mielenterveystaustainen tai hänellä on ”liian värikäs” asumishistoria taustallaan. Etenkin tuettuja asumisvaihtoehtoja on suhteellisen runsaasti tarjolla varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta harvoin asukkaat voivat itse vaikuttaa sijoituspaikkaansa. Kaikilta ei asumisen tarvekartoituksen yhteydessä edes kysytä mielipidettä asumisyksikön suhteen. Ymmärrettävästi aktiivisesti päihteitä käyttävät henkilöt pyritään sijoittamaan asumisen turvaamisen näkökulmasta päihteet salliviin ympäristöihin niitä rajoittavien vaihtoehtojen sijaan. Nykyään salliviakin asumisyksikköjä on useita, mutta asukassijoittelu niihin tapahtuu foorumeissa, joihin asiakas ei itse pääse osallistumaan.

Asumisyksikössä asuvien asukkaiden tavoitteena on usein päästä jossain vaiheessa siirtymään itsenäiseen asumismuotoon. Tällä hetkellä asukkaat eivät voi juurikaan itse vaikuttaa siihen, mihin jonoon heidät sijoitetaan vai sijoitetaanko ylipäätään mihinkään. Mikäli asukkaan nk. asumisen taidot eivät ole riittävät tai hän ei osoita olevansa ”tarpeeksi sitoutunut” asumiseensa liittyviin tavoitteisiin, ei hän ole järjestelmän silmissä valmis siirtymään itsenäisempään asumismuotoon. Toisaalta useisiin valtion rahoittamiin sekä yksityisten ylläpitämiin hajasijoitettuihin asumispalveluihin vaaditaan usein lähes nuhteeton asumishistoria sekä puhtaat luottotiedot. Näin ollen tuettujen päihde- ja mielenterveysehtoisten itsenäisten asumismuotojen tarve on suuri ja jonot pitkät.

Lopputulemana voi todeta, että pitkäaikaisasunnottomien päihde- ja mielenterveystaustaisten henkilöiden asumispalvelut ovat erityisesti pääkaupunkiseudulla näennäisesti hyvällä mallilla, niin palveluja käyttävien asiakkaiden valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet asumismuodon suhteen ovat heikot. Heillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin asumisen ratkaisuihin eikä heitä kutsuta mukaan foorumeihin, joissa heidän elämäänsä liittyvistä asioista päätetään. Näin ollen voimmekin yhtyä valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta pohdittaessa erään Koti kaikille- hankkeen ryhmään osallistuneen asiakkaan kysymykseen: ”Mikä itsemääräämisoikeus?”

Leena Rusi

projektipäällikkö

Sininauhasäätiön Koti kaikille- hanke

Ajankohtaista


Asunnottomuustyön uhkakuvia: huonokuntoiset asukkaat putoavat vaille hoitoa ja joutuvat toistuvasti asunnottomiksi >

Uusi blogi: Naapurustotyöllä voidaan edistää turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön kohtaamisia >

Asuminen


Asunto ensin-periaate >

AUNE-toimenpideohjelma >

Meille asumaan? >

Asumisen hankkeet >

Sininauhasäätiö