Järjestöt - Aune-ohjelman kivijalka ja toiveiden tynnyri

17.08.2016

Valtioneuvosto julkaisi 9.6.2016 periaatepäätöksen Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016-2019, tuttavallisemmin Aune-ohjelman. Ohjelmassa on kaksikymmentä yksilöityä toimenpidettä, joista jokaiseen on nimetty vastuutahot. Neljässätoista kohdassa kahdestakymmenestä yksi vastuutahoista ovat järjestöt.

Mitkä järjestöt?

Miksi järjestöt?

Suomalainen asunnottomuustyö on menestystarina. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen on täällä onnistunut paremmin kuin missään Euroopassa: Suomi on ainoa EU -maa, jossa talouden taantumasta ja sosiaalisista paineista huolimatta asunnottomuus on edelleen laskusuunnassa. Silti Suomessa oli vuonna 2015 edelleen 6 785 yksin elävää asunnotonta ja 424 asunnotonta perhettä. Siksi asunnottomuuden vastaista työtä tulee jatkaa.

Järjestöt ovat olleet yksi suomalaisen asunnottomuustyön menestyksen kivijalka. Pitkäaikaisasunnottomuuden vastaisessa toiminnassa asuntojen tarjoaminen ja asumisen tukeminen ovat olleet kova ydin. Tähän on tarvittu julkista rahaa ja tahtoa sekä järjestöjen osaamista ja eetosta.

Asuttaminen, asumisen onnistumisen turvaaminen ja asumisen tukeminen eivät aina onnistu helposti. 5-10 prosenttia asunnottomista putoaa nykyisistäkin asunnottomien palveluista. Asumisen tuki on taito- ja asennelaji, jossa pitää sietää vaikeita tilanteita ja epäonnistumisia ja jossa pitää olla valmis oppimaan ja uudistumaan.

Suomalaiset asunnottomuustyön parissa toimineet järjestöt ovat osoittautuneet laadukkaiksi ja innovatiivisiksi. Edellisten pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien (Paavo-ohjelmat) aikana järjestöt olivat keskeisiä toimijoita, niitä, jotka tarjosivat asunnot ja asumisen tuet, kehittivät palveluita ja tuen muotoja sekä oppivat kokemuksista.

Se, että Aune-ohjelma nostaa järjestöt niin keskeisiksi toimijoiksi, kertoo luottamuksesta, joka on syntynyt Paavo-ohjelmien aikana. Järjestösektori on pystynyt vastaamaan sille asetettuun haasteeseen ja luomaan yhdessä julkisen sektorin kanssa suomalaisen menestystarinan.

Aune-ohjelma yksilöi joitain järjestöjä yksittäisten toimenpiteiden kohdalla, mutta muuten Aune-ohjelma ei kerro, mitä se tarkoittaa järjestöillä. Yleinen puhe järjestöistä herättää siksi pientä huolta: epämääräinen puhe järjestöistä aktivoituu yleensä silloin, kun julkinen raha ja osaaminen loppuvat ja mystisen järjestökentän toivotaan hoitavan asiat kustannustehokkaasti, ihmisläheisesti mutta silti professionaalisesti. Järjestöt ovat osoittaneet kykynsä tähän, mutta tällaista lähtökohtaa ei saa olettaa itsestäänselvyytenä.

Siksi tarvitaan kaksi kriittistä huomiota Aune-ohjelman järjestö-korostukseen liittyen.

Ensinäkin, on osattava erottaa erilaiset järjestöt, esimerkiksi yhtäältä ne, jotka tuottavat palveluita kilpailluilla markkinoilla, ja toisaalta ne, jotka toimivat kansalaistoimijoina, edunvalvojina tai vertais- ja vapaaehtoistoimijoina. Voi olla vaarallista odottaa edellisiltä kaikkea samaa kuin jälkimmäisiltä tai päinvastoin. Myös järjestökenttä elää vahvassa muutoksessa ja on oltava tarkkana sen suhteen, mitä tarkoittaa milloinkin, kun puhuu järjestöistä.

Toiseksi, järjestöt, kaikenlaiset järjestöt, tarvitsevat riittäviä resursseja toimiakseen. Liian usein nähdään tilanne, jossa julkinen valta antaa järjestöjen tehtäväksi asioita siksi, että he tietävät järjestöjen tekevän enemmän, kuin mistä heille maksetaan. Järjestöjen eetos on vahva mutta sitä ei saa tietoisesti käyttää hyväksi. Järjestöjen työntekijöiden selkänahkaa ei ole mainittu Aune-ohjelman resurssien luettelossa eikä sitä tule myöskään käyttää resurssina.

Pekka Lund, ohjelmapäällikkö, Sininauhasäätiö

Ajankohtaista


Asunnottomuustyön uhkakuvia: huonokuntoiset asukkaat putoavat vaille hoitoa ja joutuvat toistuvasti asunnottomiksi >

Uusi blogi: Naapurustotyöllä voidaan edistää turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön kohtaamisia >

Asuminen


Asunto ensin-periaate >

AUNE-toimenpideohjelma >

Meille asumaan? >

Asumisen hankkeet >

Sininauhasäätiö